3. helmikuuta 2016

Feel so Lonely

Ei tällä kertaa kai mitään positiivista.

Onko pakko olla jos ei halua? Miks mä oon täällä? Miksi mä oon täällä vaan muiden iloksi? Onko mun pakko? Mä oon ollu olemassa vaan sen takii et oon tääl piristämäs muita. Yritän aina olla muille positiivinen ja ilonen. Mut arvaappa kun totuus tulee päin kasvoja. Se jokin mun sisält kaivautuu ulos ja kaikki menee päin helvettii. Mä oon jo puolmatkassa helvettiin. Miks mun pitää kestää muiden paha olo mut ne ei kestä mun pahaa oloo? 


Miksi musta tuntuu vaan siltä et koko maailma kaatuu mun päälle... okei, mä tiiän et ei se niin oo. Mut kaikki ei vaan voi tajuu sitä et miltä se oikeesi tuntuu. 
Oikeestaan mä en ees tiiä enää mitä mä oon.

xoxo 

6 kommenttia:

  1. Sä et ole täällä vain muiden iloksi! Sun pitää ottaa ittees niskasta kiinni, ja nmennä kohti tulevaisuutta, älä murehdi menneitä! Sä oot sisukas tyttö, mä tiiän sen! Sä pystyt siihen, mee ulos, tee mitä tahansa, jotta voit saada ystävän, niin tiedät, mitä oikea ystävyys on. Ihan totta, se olisi varmasti sinulle kivaa :3

    Luotan suhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menneitäpä on vaikea unohtaa.
      Tiedän mitä oikea ystävyys on, (TAI OLI,) mutta kun katsos, ystäviä on vähän vaikea näin introverttinä saada.

      Poista
  2. Ensinnäkin, vastaan kysymykseesi,olet Ralle.
    Oikeastaan se on vaan itsestä kiinni ja siitä millä asenteella on.
    Pohjalta on matka vain ylös päin, vaikka se tuntuukin joskus vähän vaikeelta. Juu en omasta kokemuksesta tiedä, mutta hyvä kaverini on hyvin masentunut, mutta onneks sillä on silti kavereita ketkä pitää huolen.
    Oon sitä mieltä, että sun kannattais puhuu noista sun asioista jollekin, vaikka psykiatrille tai jollekin siihen tarkoitetulle henkilölle. Kenenkään ei tarvitse olla yksin, kaikilla on oikeus saada kavereita, ja kenenkään velvollisuus ei ole masentua.
    Tietysti ujona on vähän vaikea saada kavereita. Mutta jos on ollu joskus kavereita, niin mihin ne on hävinny?
    Eiks vois olla ajankohtasta korjata välejä?
    Kyllä sä vielä jonkun sellasen kaverin löydät, kuka ymmärtää ja välittää!

    Adelye

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaikeaa ymmärtää jos ei ole omaa kokemusta.
      Ja mulla on todettu masennus, oon pari vuotta ollu jo masentunut. Siitä saakka kun mun omat kaverit käänty mua vastaan ja nekin on ruvenneet kiusaamaan ja puhumaan pahaa selän takana.
      Kyllä oon puhunu psykiatrille ja muille. Niistäkään ei oikeestaan ole apua.

      Poista
    2. No, vaikka asia on näin raskas, niin suosittelen silti ajattelemaan positiivisesti. (tiedän, sun tekis mieli kuristaa mut tällä hetkellä :DD) mutta siis ajattele, että maailma on täynnä ihmisiä, ja se oikea kaveri voi olla nurkan takana, mutta täytyy vain uskaltaa.

      Jätä ne ''kaverit'' omaan arvoonsa, ne ei oo sun arvosia.
      Oon aina sun puolella, vaikka en sua tunnekaan :DD.

      Adelye

      Poista
    3. Oikein arvattu. En yleistä sinua vaan puhun yleisesti kaikista, minua suunnattomasti ärsyttää, kun ihmiset tulevat pätemään asiasta. Eivät ihmiset voi tietää miltä tuntuu, jos eivät ole itse kokeneet.

      Ja joo, olen jo ajat sitten jättänyt ne omaan arvoonsa.

      Poista